Tositoimiin!
Alkuvuodesta 2019, eli kutakuinkin tasan vuosi sitten, sain musiikkiopistolta vuokralle talon soitinvarastossa pitkään asustaneen Wanhan Rouvan, sellon jolla kukaan ei ollut pitkään aikaan soittanut. Kävin ostamassa siihen uudet kielet ja kannoin hellästi kotiin.
Lapseni soitonopettaja piti minullekin muutaman oman soittotunnin ja harjoittelin itse kotona. Soittoasentoa ja muita perusasioita on pitänyt treenata paljon, koska kokemukseni sellon soitosta oli itselleni paria numeroa liian pienen soittimen kanssa. Sellon joustakin pidetään kädessä erilailla kuin viulun jousta. Osasin kyllä sinänsä soittaa suuren määrän lapsella läksynä olleita kappaleita, mutta tekniikka toimi miten kuten.
Olen nyt vuoden verran yrittänyt petrata soittotekniikkaa itsekseni sekä sillointällöin tunneilla käyden. Osa asioista on helppoja, osan kanssa olen täysin pulassa. Toisin kuin ”pianon” tai haitarin kanssa, jousisoitinta ei vaan pysty täysin itsenäisesti opettelemaan. Nyt alkuvuodesta olisikin tarkoitus hankkiutua tunneille useammin, jopa viikoittain, ja luultavasti edistyminenkin pääsee kunnolla vauhtiin! Sitä ainakin toivon.
Näin kauan siis meni myös siihen, että olen osannut päästää irti tuosta ”et kumminkaan pysty tai jaksa” ajatusmallista joka mulle varsin tehokkaasti istutettiin lapsena. Ei sitä varmaan tahallaan tehty, todennäköisesti kukaan ei vaan silloin nähnyt että se kaipaus oli ihan todellista, eikä mikään hetken päähänpisto.
Tämän blogin perustin oikeastaan harjoituspäiväkirjaksi itselleni, mutta eipä siitä haittaa ole jos joku muukin näitä ajatuksia lukee :)
Lapseni soitonopettaja piti minullekin muutaman oman soittotunnin ja harjoittelin itse kotona. Soittoasentoa ja muita perusasioita on pitänyt treenata paljon, koska kokemukseni sellon soitosta oli itselleni paria numeroa liian pienen soittimen kanssa. Sellon joustakin pidetään kädessä erilailla kuin viulun jousta. Osasin kyllä sinänsä soittaa suuren määrän lapsella läksynä olleita kappaleita, mutta tekniikka toimi miten kuten.
Olen nyt vuoden verran yrittänyt petrata soittotekniikkaa itsekseni sekä sillointällöin tunneilla käyden. Osa asioista on helppoja, osan kanssa olen täysin pulassa. Toisin kuin ”pianon” tai haitarin kanssa, jousisoitinta ei vaan pysty täysin itsenäisesti opettelemaan. Nyt alkuvuodesta olisikin tarkoitus hankkiutua tunneille useammin, jopa viikoittain, ja luultavasti edistyminenkin pääsee kunnolla vauhtiin! Sitä ainakin toivon.
Näin kauan siis meni myös siihen, että olen osannut päästää irti tuosta ”et kumminkaan pysty tai jaksa” ajatusmallista joka mulle varsin tehokkaasti istutettiin lapsena. Ei sitä varmaan tahallaan tehty, todennäköisesti kukaan ei vaan silloin nähnyt että se kaipaus oli ihan todellista, eikä mikään hetken päähänpisto.
Tämän blogin perustin oikeastaan harjoituspäiväkirjaksi itselleni, mutta eipä siitä haittaa ole jos joku muukin näitä ajatuksia lukee :)
Kommentit