Rakkaudesta lajiin

Avainasiaa tänään. Musiikillinen aivojumppa siis. :) Selloa soittaessa joutuu/pääsee lukemaan nuotteja kaikilla näillä kolmella nuottiavaimella. Vasemmalla se eniten käytetty ja mullekin tutuin, jota osaan lukea etuperin, takaperin ja varmaan ylösalaisinkin. Tämän kanssa sormet tietävät paikkansa ensivilkaisulla. Muutamia uusia kappaleita tutkiessani tuli nyt vastaan nuo toisetkin, jotka vaatii vähän sitä aivojumppaa ennenkuin lähtee sujumaan. Oikeanpuoleinen sikäli helppo että tämä on jo lapsuudesta tuttu juttu, koska juuri tähän tutustuin aivan ensimmäisenä mummolan pianon ääressä. Tunnistan siis kyllä nopeasti nuottien nimet, mutta niistä ei kuitenkaan heti piirry päähän samanlaista karttaa sellon otelaudasta kuin bassoavaimen kanssa tapahtuu. Keskimmäinen on uusi tuttavuus. Tiedän periaatteen, mutta tän kanssa pitää voimistella eniten.

Nyt korona-aikana olen nähnyt useampiakin virtuaaliorkesterivideoita, joita ovat tehneet niin ammattimuusikot kuin harrastelijatkin. Mielenkiintoinen konsepti ja upeita lopputuloksia! Löysin sattumalta yhden projektin johon voi osallistua ihan kuka vaan mistä maailmankolkasta tahansa soittamalla palasen Game of Thronesin teemasta. Päätin heittäytyä mukaan ja nauhoitin oman osuuteni lähes 100 henkilön tiimiin mukaan. Lopputulosta ei ole vielä julkaistu, mutta odotan sitä innolla! Tämän projektin järjestäjä oli jakanut tuon tunnusmelodian 11 erilaiseen osaan, 5 viuluille, 4 alttoviuluille ja 2 selloille. Nämä kaikki erilaisia vaikeustasoltaan ja osallistujat sai vapaasti valita omansa. Tähän oli myös tehty ”klikkiraita” joka osoitti oikean tahdin soitolle, jotta kaikki palaset olisi mahdollista koota yhteen toimivaksi orkesteriksi. Käytännössä siis tätä klikkiä piti kuunnella kuulokkeilla samalla kun soitti ja kuvasi videolle oman osuutensa. Tämä yksi osa ei tosiaan kuulosta yksinään...

Huh. Kirjoittelu on näköjään jäänyt ja nyt olisi kirittävää. Kiritään siis. :) Koronan myötä tuli myös arkeen muutoksia, kun päädyin lomautetuksi työstäni. Yhtäkkiä olikin loputtomasti aikaa käytettävissä vapaasti. Olen siis käyttänyt runsaasti aikaa ja energiaa tähän rakkaaksi tulleeseen lajiin. 100 päivän harjoitusputki on jatkunut katkeamatta. Heti haasteen jälkeen palasin takaisin perusasioihin, koska kyllähän tuo tavoite 2 oli melkoinen omien rajojen venytys siinä vaiheessa. Tähän tulen kuitenkin varmasti vielä palaamaan revanssin merkeissä vaikkapa syksyllä, joten aion pitää sen mielessä ja sormissa. Välillä olen tarponut vähän päämäärättömästi vailla suunnitelmaa, mihin kannattaisi kiinnittää huomiota, mutta olen yrittänyt pitää mielessä kaikki osa-alueet ja harjoitella monipuolisesti. Tässä on ollut suurena apuna Dotzauerin sellokoulun osat 1 ja 2. Ykkönen tuli soitettua läpi jo aikaa sitten, mutta palaan siihen edelleen joidenkin asioiden harjoittelua varten. Kakkosen sain...

#100daysofpractice päivä 100 Kuluneet 100 päivää ovat olleet yhdet elämäni parhaimmista ja samalla myös hulluimmat. Haasteen aluksi mulla ei ollut villeimmissä kuvitelmissakaan että voisin oppia näin paljon! Yhtään ainoaa päivää ei jäänyt harjoittelussa väliin! Tavoite myös täyttyi komeasti, eli tuo tavoitteeksi asetettu kehtolaulu oli hallussa jo reilusti ennen sadatta päivää. Päivän 40 tienoilla piti ottaa käyttöön myös tavoite nro 2, ja sitä tehtävää hoitamaan valikoitui W. H. Squiren Danse Rustique, youtubevideoiden määrästä päätellen varsin legendaarinen suzuki-biisi. Sitten tuli korona ja sotki vähän suunnitelmia. Haasteen loppumetrit piti siis kahlata itsekseen ilman opettajan apua. Maaliin toki päästiin molempien tavoitteiden kanssa, mutta ei ehkä ihan niin komeasti kuin olisi voinut olla. Nämä tavoitteethan uhkasin esittää konsertissa kun haaste on suoritettu, en toki tiedä olisinko oikeasti uskaltanut ns. julkisesti niitä esittää, koska olen aivan kauhea esiintymisjänn...

Viime päivinä harjoittelu on sujunut erittäin hyvin. Tuntuu mahtavalta kun asiat loksahtelee paikoilleen kuin itsestään. Jousikäsi toimii paremmin ja vasen käsi löytää paikoilleen. Soittaessa aika kuluu kuin siivillä! Jos ryhdyn lähes runolliseksi, niin se pieni kaipauksen liekki joka mulla on ollut sieltä lapsuudesta asti, on nyt vihdoin ihan tosissaan leimahtanut roihuun. Tämä on tosiaan se mun juttu, olen aina jotenkin tiennyt sen! Motivaatio harjoitteluun ja oppimiseen on tosi kova, ja sitä ruokkii vaan entisestään kun huomaa myös edistyvänsä vauhdilla. Tavoitekappaleesta kuvatut videot päiviltä 1 ja 26 on aika huikean erilaiset. Videot on loistava tapa tarkkailla muutenkin harjoittelua, siitä näkee heti että mun pitää esim. kiinnittää huomiota jousen asentoon A-kielellä soittaessa, se menee helposti vinoon. Eilisellä soittotunnilla puhuttiin vibratosta. Voisin alkaa treenata myös sitä! Se vähän niinkuin kuuluisi myös tuohon mun tavoitekappaleeseen. En ole kauheasti uskaltanu...

Tämä haaste tuli jossain instagramia selatessa vastaan. Kiinnostuin ja otin selvää. Tarkoitus siis harjoitella 100 päivää putkeen ilman yhtään välipäivää. No tämähän sopi minulle kuin nenä päähän, koska mikäpä sen parempi kuin tarttua toimeen kunnolla kun kerran niin on päättänyt! Heti aluksi asetin tavoitteen että 100 päivän kuluttua osaan hyvin yhden kaunistakin kauniimman venäläisen kehtolaulun. Kuulin sen musiikkiopistolla pari vuotta sitten, kun eräs omaa lastani vanhempi oppilas harjoitteli sitä, ja tykästyin melodiaan kovasti. Pyysin opettajalta nuotit jo jonkin aikaa sitten, ja aikani etsittyäni onnistuin löytämään ko. kappaleen myös youtubesta. Ei ollut ihan helpoimmasta päästä googlettelun tulos, mutta löytyipäs! Tänään on haasteesta takana noin viidesosa. Havaintojani tähän asti: - On tehnyt niin hyvää! Ihan perusteista alkaen, hyvä soittoasento löytyy helposti ja jousikäsi vetreytyy nopeammin kun alkaa harjoittelemaan. Tämä oli pidemmillä tauoilla ongelma, kun tuntui ...